s. 1969 Joensuu

”Ainainen pessimisti, jalat maassa polviaan myöten, vähintäänkin epäilyksen viitta harteillaan. Ja toista samanlaista perässään vetäen…”
Veistosaiheisiin liittyvät monesti sananlaskut, tokaisut, herjat - kaikki mitä kansa ulos suustaan suoltaa. Kielellinen ilmaisu on aina kiehtonut minua. Murteet, kielikuvat , ylipäänsä ihmisten välinen kommunikointi sanattominekin eleineen kiinnostaa.
Samoin yhteiskunnalliset teemat.
Aiheiden vakavuudesta riippumatta tai nimenomaan siitä johtuen, pidän tavasta käsitellä asioita hiukan hirtehisellä otteella. Minusta sellainen on tietyllä tapaa kirjoitettu meidän suomalaisten sisään. Hiukan jäyhää ja hiukan jäyhästi. Hiukan ilkikurisuutta. Hiukan vahingoniloa, kateutta. Hiukan itselleen nauramisen taitoa.
Surkuhupaisuutta. Nöyryyttä.
Puu veistosmateriaalina on tuntunut omimmalta. Se palvelee mielestäni hyvin sisällöllisestikin teoksiani. Pidän puun karheudesta, tietynlaisesta luonnon raakuuden läsnäolosta, mutta kuitenkin niin lämpöisestä tunnusta.

---